Mitä laki sanoo?

Suomessa laki määrittelee, millaisia henkilöarvioinnin menetelmiä ja testejä voidaan käyttää. Menetelmien tulee täyttää lain asettamat vaatimukset. Vaatimukset on kirjattu lakiin yksityisyyden suojasta työelämässä (2004).

• Laki yksityisyyden suojasta työelämässä (1.10.2004)
• Testien ja tarkastusten suorittamista koskevat vaatimukset (Luku 4)
• Henkilö- ja soveltuvuusarviointitestit (13 §)

“Työntekijää voidaan hänen suostumuksellaan testata henkilö- ja soveltuvuusarvioinnein työtehtävien hoidon edellytysten tai koulutus- ja muun ammatillisen kehittämisen tarpeen selvittämiseksi. Työnantajan on varmistettava, että testejä tehtäessä käytetään luotettavia testausmenetelmiä, niiden suorittajat ovat asiantuntevia ja testauksella saatavat tiedot ovat virheettömiä. Tietojen virheettömyyttä varmistettaessa on otettava huomioon testausmenetelmä ja sen luonne.

Työnantajan tai tämän osoittaman testaajan on työntekijän pyynnöstä annettava työntekijälle maksutta henkilö- tai soveltuvuusarvioinnissa annettu kirjallinen lausunto. Jos lausunto on annettu työnantajalle suullisena, työntekijän tulee saada selvitys lausunnon sisällöstä.”

Kyse on siis menetelmän luotettavuudesta. Vain luotettavan testin “tiedot ovat virheettömiä”. Menetelmän luotettavuuden osoittamiseksi tulee menetelmä validoida. Prosessin tuloksena syntyy raportti, jossa sekä validointiprosessi että sen tulokset kuvataan maakohtaisesti. Tulokset eivät ole ”universaaleja”, vaan ne ovat riippuvaisia siitä, millaista viiteryhmää kulloinkin käytetään. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että esim. DiSC®:in kaltaiset menetelmät tulee validoida kussakin maassa erikseen.