Uusien mahdollisuuksien huippukokous

Kävin taannoin varsin kiehtovassa ja inspiroivassa tapahtumassa: ”The New Spirit of Finland – uusien mahdollisuuksien huippukokous”.

Kyseessä oli TeliaSonera Finlandin ideoima ja toteuttama konferenssi Katajanokan Marina Congress Centerissä. Tarkoituksena oli kutsua suomalaisissa yrityksissä, julkisella sektorilla, järjestöissä ja yliopistoissa toimivia henkilöitä yhteen pohtimaan Suomen tuottavuuden haasteita ja tulevaisuuden mahdollisuuksia. Aihe oli selkeästi ajankohtainen, sillä paikalla oli noin 600 osallistujaa. Tieturi oli kutsuttu mukaan kumppaniverkostoon, johon kuului yhteensä seitsemän teknologia-alalla toimivaa yritystä. Näistä Tieturi oli ainoa selkeästi valmennus- ja konsultointialaa edustava taho.
Korkealuokkaisissa puheenvuoroissa ja keskusteluissa kirkastui yksi selkeä huolenaihe. Vaikka teknologia on antanut edellytyksiä tuottavuuden lisäämiselle, niin Suomen tuottavuus on pysähtynyt. Joillakin aloilla, varsinkin julkisten palveluiden tuottamisessa, tuottavuus on jopa vähentynyt. Mielestäni kolme selkeätä perustrendiä on näkyvissä:

1. Tiedonsiirto on lisääntynyt huimaa vauhtia ja tulee lisääntymään edelleen tulevaisuudessa. Tämä asettaa tiedon käytölle ja hyödyntämiselle kovia vaatimuksia.

2. Suomalaisen elinkeinoelämän rakenne on muuttumassa. Edellytykset tuottavalle, teolliseen perustuotantoon perustuvalle talouskehitykselle ovat hiipumassa. Tarvitaan uusi suuntaus kohti palvelutaloutta, mutta riittääkö rahkeet ja osaaminen. Työelämän ja tavan tehdä töitä pitää muuttua.

3. Jo pitkään jatkunut taloudellinen kasvu on pitkälti perustunut ajatukseen siitä, että pystymme edelleen vaurastumaan yhä tehokkaammalla luonnonvarojen jalostamisella ja ihmisten työpanosten hyödyntämisellä. Tässä olemme tien päässä ja joudumme yhä enenevässä määrin keskittymään kestävään ja vastuulliseen toimintapolitiikkaan.

Nämä kolme perustrendiä edellyttävät seuraavanlaisia muutoksia:

Tiedonhallinta on riistäytynyt käsistä. Erilaiset teknologiat ja välineet mahdollistavat tänään rajattoman tiedonmäärän liikuttamisen erilaisissa verkostoissa olemattomassa ajassa. Tekstiä, kuvaa ja ääntä saa koska tahansa ja mistä tahansa. Jos yliopistoissa joitakin vuosia sitten korostettiin tiedonhankinnan osaamisen tärkeyttä, niin nykyään lienee tarve kehittää tiedon suodattamisen osaamista. Olemme joutuneet info-ähkyn tilaan. Emme osaa hallita tietoa, emme pysty seulomaan ja jäsentämään oleellista tietoa emmekä pysty hyödyntämään sitä riittävän nopeasti ja tuloksellisesti päätöksenteon tueksi. Työpaikoilla haasteena onkin se, miten pystymme suojaamaan työntekijöitä loppuun palaamiselta. Toimintakulttuuri perustuu siihen että jokainen olisi tavoitettavissa 24/7 mukaisesti. Aikaa luovaan pohdintaan ei kerta kaikkiaan löydy. Kun oivalluksia ei synny, tieto ei enää anna meille lisäarvoa. Tarvitsemme uusia työn malleja ja tapoja, jotka suojaavat ihmisiä liialliselta tiedolta ja antavat tilaa luovuudelle.

Teollisen perustuotannon kilpailukyky Länsi-Euroopassa vähenee ja toimintaa siirtyy nopean talouskasvun maihin, kuten Kiinaan ja Intiaan. Tähän vaikuttaa monta meistä suomalaisista täysin riippumatonta tekijää. Työn hinta on alhainen. Talouskasvun myötä markkinat siirtyvät lännestä itään, silloin tuotannon pitää seurata perässä. Kun talous siellä kasvaa, niin samalla siellä kasvaa myös osaaminen.
Perustuotannon keskeinen kilpailutekijä on työn hinta. Kehitysmaissa, joihin kai Kiina ja Intia edelleen on luokiteltu, löytyy Suomen mittakaavaan verrattuna ehtymätön ”työntekijäreservi”. Näiden henkilöiden himo vaurastua ja saada samoja arkielämää helpottavia ja elinolosuhteita parantavia tavaroita (autoja, elektroniikkaa, kodinkoneita) ja olosuhteita (laadukkaampaa ruokaa, hienoimpia vaatteita, tilavampia asuntoja) on suuri. Tätä taloudellista porkkanaa emme pysty enää länsimaissa käyttämään. Joudumme siis kehittämään elinkeinorakennettamme niin, että samalla luomme tänne Pohjolaan uusia työpaikkoja ja säilytämme edelleen täällä olevia.

Työn sisältö, tapa tehdä töitä sekä työn johtaminen tulee muuttumaan. Uusien työpaikkojen luominen edellyttää uutta verkostoitunutta ajattelutapaa. Suomessa ei enää pärjätä perinteisellä asenteella, jossa oma sisu ja kova itsenäinen työ ja puurtaminen takaisivat menestymisen. Nyt tarvitaan yhteistyötä. Pitää yhdistää erilaista osaamista, tunnistaa toisten kyvyt ja onnistua yhdessä. Suomi tarvitsee enemmän yhteistä avoimuutta, luottamusta sekä tiedon ja osaamisen siirtoa. (Tekisi melkein mieli käyttää entisen vuosikymmenten YYA lyhenteen takana olevia sanoja, mutta en kehtaa). Nämä kaikki ovat oleellisia osaamisen alueita palvelutaloudessa, mutta suomalaisessa toimintaympäristössä hankalasti saavutettavissa. Vaadittava kulttuurimuutos on huikea. Eristäytynyt maantieteellinen sijainti ja kielellinen eristäytyneisyys ovat johtaneet siihen, että sosiaalinen vuorovaikutus ei meistä tunnu luontevalta, vaan suorastaan hankalalta. Sitä ei ole myöskään perinteisesti arvostettu. Nyt sitä tarvittaisiin enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Vuorovaikutus- ja viestinnällistä osaamista, halua ja rohkeutta tarvitaan. Suomen on oltava entistä innostuneempi ja kiinnostuneempi ympärillä olevasta maailmasta, perinteisten toimintatapojen muuttamisesta ja uuden oppimisesta.

Työn arvoketjun ylätasoihin pitää panostaa. Tämä on se alue, jossa suhteellinen kilpailuasemamme on edelleen vahva kehittyviin talouksiin verrattuna. Muutos on kuitenkin nopeata. Jotta pärjäisimme tulevaisuudessa, meidän pitää pystyä houkuttelemaan myös työperusteisia maahanmuuttajia Suomeen. Tutkimus ja kehitys ovat ehkä aloja, joissa vielä pärjäämme, mutta vain jos luomme sellaisia työolosuhteita, joissa työnteko on luovaa, merkityksellistä ja yksilön tasolla palkitsevaa.

Kun vaurastuminen on edennyt niin pitkälle kuin Suomessa, niin hyvin monella on jo, työnteosta riippumatta, mahdollisuus elää siedettävää elämää. Tämä näkyy monissa tutkimuksissa, jossa työn suhteellinen merkitys verrattuna esimerkiksi vapaa-aikaan on vähentymässä. Sitoutuminen itse työntekoon ja työnantajiin vähenee. Työssä viihtyminen, yksilön osaamisen kehittäminen ja hyvinvointi työpaikalla tulevat olemaan yhä tärkeämpiä kilpailutekijöitä, joilla työntekijä rankkaa työnantajia keskenään.

Työn tekemisen pitää olla houkuttelevaa. Tiedon yliannostuksella ja kovemmilla tehokkuusvaatimuksilla (mittaamisella ja yksittäisten työpanosten tehostamisella) on yleensä päinvastaisia vaikutuksia. Johtaminen ei siis enää voi perustua käskyttämisen kulttuuriin. Johtajan kyky seurata ja olla tietoinen alaistensa tekemisistä tulee siis entisestään vähentymään. Tämä on luonnollista, sillä johtajan tärkeimpiin tehtäviin tulee kuulumaan motivointi, sitouttaminen ja yhteisen suunnan kirkastaminen. Työn tuottavuuteen vaikuttaa keskeisesti johtamisen laatu. Johtamisen tasoa ja osaamista pitää siis nostaa kaikkialla.

Perinteisen, luonnon- ja ihmisvarojen hyödyntämiseen perustuvan taloudellisen kasvun rajat on jo jokin aika sitten saavutettu ja ylitetty. Mutta kun poliittisella tasolla ei löydy tarvittavaa kapasiteettia tehdä välttämättömiä lainsäädännöllisiä päätöksiä hillitsemättömän talouskasvun rajaamiselle, niin kestämätön talouskasvu tulee jatkumaan vielä jonkin aikaa.

Kansainvälisessä toimintaympäristössä on jo riittävästi todisteita epätasapainoisesta kehityksestä. Ympäristöllisiin haasteisiin kuuluvat mm. puhtaan veden vähyys ja saastunut ilma. Näiden vaikutus mm. ihmisten terveyteen ja turvallisuuteen ovat varsin kielteisiä. Ilmaston lämpeneminen ja sen mukaan tuomat sääilmiöt (kuivuus, tulvat ja myrskyt) ovat myötävaikuttamassa mm. nälkäkriiseihin ja yritysten toimintaedellytysten hankaloitumiseen. Sosiaalinen ja taloudellinen epätasa-arvoisuus vaikuttavat kielteisesti mm. ihmisoikeuksiin ja poliittisesti vakaaseen toimintaympäristöön.

Ne yritykset, jotka ennakoivasti kehittävät omaa vastuullista toimintapolitiikkaa (Corporate Responsibility) tulevat onnistumaan muita paremmin. Tästä puhujat The New Spirit of Finland -tapahtumassa olivat yllättävän yksimielisiä.