Elämää muutoksessa
Kesä alkaa olla jo pian takanapäin. Muistona siitä on luontoäidin tarjoama runsas lämpö ja aurinko, mitä on sitten mukava muistella talven pakkasissa.
Lainehilla pohdin maailman menoa ja muutosta, jonka jokainen on kohdannut tai kohtaa jatkossakin, riippumatta siitä missä toimii tai mitä tekee.
Niinpä sanonta - maailma muuttuu - on tällä hetkellä useille jo kokemuksellista eikä vain teoreettista höpinää siitä.
Kuinka ihmiset ja työyhteisöt ovat todella valmistuneet tähän kaventuneeseen aika-ikkunaan? Onko muutos todella tiedostettu ja miten se viestitään henkilöstölle? Unohtamatta kertoa samalla kuinka tärkeä jokainen ihminen on tässä prosessissa.
Mielestäni tärkeintä on ensin oman tietoisuuden oivaltaminen - kuinka käyttäydyn muutoksessa, kuka minä todella olen, mitkä ovat vahvuuteni, mitkä asiat tuottavat minulle iloa ja onnea. Kaikki lähtee yksilöstä ja omasta arvioinnista. Tämän oivallettua on sitten helpompi kohdata ja ymmärtää erilaisuus parisuhteessa, työyhteisössä ja muussakin vuorovaikutustilanteessa.
Miksi muutos on sitten niin vaikeaa toteuttaa käytännössä? Työssäni olen huomannut, että ihmiset ohjaavat elämäänsä joko rakkaudesta käsin tai sitten pelko ohjaa heidän elämäänsä. Valittetavan harvoin kuitenkin rakkaus on ajurina!
Miksi pelko, mistä pelko? Rajoittavista uskomuksista, arvostuksen puutteesta, niin kotona kuin työssä, kasvatuksesta, menettämisen pelosta, rakkauden puutteesta, turvallisuuden puutteesta ym.
Koska käyttäytyminen on ilmentymä siitä mitä sisällämme tapahtuu ja ajatukset, tunteet uskomukset ja sisäinen arvomaailma ohjaavat käytöstä, niin eikö olisi helpoin tapa tiedostaa sitä kautta matka omaan itseen! Oletan että tämä matka olisi nopein tie ymmärtää omaa tapaani toimia - mutta työläs…kukapa siihen ainakaan näin kesähelteellä paneutuisi!
Valmennuksissa olen myös huomannut kuinka eri ikäryhmät suhtautuvat muutokseen - missä vaiheessa oman elämän kiitorataa henkilö vipeltää ja mikä heille on tärkeää: onko hän alle kolmekymppinen, jolle tärkeää ovat kokeilut, kasvu, haasteet, elämän ihmettely, vaiko nelikymppinen, joka on rakentaja ja häntä ohjaavat ulkoiset haasteetja ajatus siitä mitä muuta elämä voisi tarjota. Viisikymppisenä olemme mielemme puutarhureita, joille oivallukset sekä ymmärrys itsestä, työstä ja arvomaailmasta ovat aktiivisia malleja. Sitten se Wiisaus ja filosofisuus tulee- jos tulee- kuudenkympin kieppeillä tai sen jälkeen. Siinä sisäinen eläminen, tietoisuus itsestä ja maailmasta ovat useimmiten teemoina.
Koska itse olen kiinnostunut filosofiasta ja ihmisyyteen kasvamisesta, haluaisin tarjoilla pohdittavaksi ja testattavaksi omassa elämässä vastavuoroisen sekä vuorovaikutteisen lähestymisen kolmea perusenergiaa:
Antaminen
Saat sitä mitä annat - on motto! Mitä enemmän annat, sitä enemmän saat! Maailmankaikkeuden runsauden salaisuus on antaminen. Antamisessa ja vastaanottamisessa energia liikkuu. Elämä kukoistaa kuin energia kiertää. Antaminen ei ole pois meiltä. Anna aina puhtaasta sydämestäsi. Anna nöyrästi ja vaatimattomasti. Iloitse antamisestasi. Anna sitä mitä haluat elämässäsi lisääntyvän. Pyyteetön antaminen on tie runsauden lähteille!
Pyytäminen
Maailmankaikkeus vastaa aina kaikkiin pyyntöihin. Pyynnön tulee on oltava sopusoinnussa ympäristön ja kehityksen kanssa. Oikea pyyntö lähtee sydämestä. Esitä pyyntösi selvästi ilman ehtoja. Kirjoita pyyntö paperille tai sano pyyntö ääneen. Päätä pyyntö kiitokseen. Jokaiseen pyyntöön vastataan aikanaan!
Vastaanottaminen
Se on sitä mitä eläminen meille tarjoaa. Ole tietoinen, avoin ja herkkä sisäiselle äänelle ja kuuntele mitä elämä tuo eteesi. Iloitse jokaisesta mahdollisuudesta. Mieti tarkoin ennen kuin kieltäydyt. Älä mieti liian kauan valintoja tehdessä, vaan luota intuitioon ja sydämen ääneen ja ohjaukseen.
On hyvä muistaa, että elämä tarjoaa aina parasta!
Hyvää ja antoisaa loppukesää kaikille!
Esa Parikka
www.yritysvalmennus.com
